Kakkarua

Olemma pienemmän poijan ker kahen kessen. Suurembi jäi vie tuatan ker ulgoilmah. ”Paissammago kakkarua?” kyzyn poijalta. ”Da!” hiän riemastuu.

Ečimmä yhessä škuapasta aštien, da annan poijalla suuren puuhizen vilkan. Hiän algau sevoittua jauholoi vilkalla.

”Ongo se perččuo?” hiän kyzyy, konza panen zuaharie aštieh.

”Eule. Tämä on zuaharie.”

”Mie luajin rokkua!” hiän ilkastelou. Stola on valgie jauholoista.

Suurembigi tulou sydämeh. Pienembi mänöy vastah ulgouksella. ”Myö luajimma muaman ker yllätyskakkarua!” hiän sanou vellellä ylbiesti.

 

kakkara = lettu, pannukakku

škuappa = kaappi

vilkka = haarukka
perčču = pippuri

zuahari = sokeri

stola = pöytä